Vuonna 2025 generatiiviseen tekoälyyn investoitiin maailmanlaajuisesti noin 171 miljardia dollaria (Stanford AI Index) ja vastaavasti hyödyt ovat luokkaa 2,6 - 4,4 biljoonaa dollaria (McKinsey). Hyödyt ovat toki osin teoreettisia, koska ne perustuvat yritysten ja yhteisöjen omiin näkemyksiin saavutetuista hyödyistä. Usein hyödyt ilmoitetaankin prosentteina, eikä varsinaisena valuuttana. Tästäkin huolimatta, hyödyt ovat niin houkuttelevia, ettei kukaan uskalla jäädä tekoälyjunasta pois.
Vaikka generatiivinen tekoäly on loppukädessä pelkkä monimutkainen sovellus, se poikkeaa monella tavalla aiemmin totutusta digitaalisesta teknologiasta. Näkyvimpänä, sen kiistämättömät hyödyt, koska se laajentaa sekä yksilön, että organisaatioiden kyvykkyyksiä merkittävästi. Pienillä resursseilla saadaan aikaan asioita, jotka vaativat aiemmin suuria tiimejä ja organisaatioita. Digitalisessa maailmassa vipuvaikutus voi olla jopa 30-kertainen (NBER).
Erilaisten chattibottien, agenttien ja sisäänrakennettujen sovellusten avulla tekoälyn käyttö on erittäin yksinkertaista, kuka tahansa pääsee nopeasti hyödyntämään uusia kyvykkyyksiä. Kustannuksetkaan eivät (aluksi) ole suuria ja jopa ilmaiseksi pääsee alkuun.
Poikkeuksellisuudesta kertoo myös se, että koko maailmassa on arvioitu olevan noin 1.000 tekoälyn eturintaman huippuasiantuntijaa (Global AI Talent Tracker), joista lähes puolet työskentelee yhden ja saman yrityksen palkkalistoilla. Osaaminen on siis äärimmäisen harvinaista ja keskittynyttä. Lisäksi hauskana yksityiskohtana, tiedämme tarkasti, miten tekoäly lasketaan ja koulutetaan, mutta emme vielä täysin ymmärrä, miten sen oppimat sisäiset rakenteet tuottavat havaitun käyttäytymisen.
Tämä teknologia on niin vahvaa, että sitä halutaan reguloida. Lainsäädäntö on kuitenkin perinteikästä ja verrattain hidasta. Tekoäly on täydellinen vastakohta, siksi meillä onkin globaalisti yli 3.500 erilaista regulaatiota tekoälyyn liittyen (LawAI Gov Hub), joita yksinomaan USA:ssa julkaistiin vuoden 2025 aikana 150 kappaletta. Tekoäly kehittyy päivittäin, regulaatiot eivät, ydinongelma on kaksijakoinen. Digitaalinen maailma ei tunne rajoja, eivätkä kaikki fyysiset valtiot noudata regulaatioita samoin – jos lainkaan. Valitettavan usein yrityksen tai valtion intressit ajavat regulaation yli, jolloin paikallinen tai laajempikin regulaatio menettää merkityksensä. Siitä tulee toisille kilpailuvaltti, toisille sen este.
EU AI Act kieltää luokan yksi (unacceptable-risk) tekoälyratkaisut kokonaan. Kuitenkin kyseiseen kategoriaan kuuluvia autonomisia asejärjestelmiä käytössä jo yli 40 valtiossa (ICRC), ensimmäiset otettu käyttöön 80-luvulla, paljon ennen generatiivisen tekoälyn esiinmarssia. Kukaan ei kuitenkaan myönnä käyttävänsä tekoälyä painamaan liipaisinta. Samalla tavalla kiellettynä, noin 100 valtiota kerää kasvokuvia internetistä tai valvontakameratallenteista kasvojentunnistustietokantojen luomiseksi. Näistä 64 tapausta on julkisesti todistettu ja itse tekijöistä noin 40 myöntää tekevänsä näin (The Register).
Koska markkinatalous, erityisesti valtioiden ajamana ja tukemana seuraa tarkasti tekoälymarkkinaa, eivätkä regulaatiot voi tilanteeseen juuri puuttua, moni on kääntänyt katseensa kohti suvereniteettia. Suvereniteetin avulla pyritään varmistamaan valtion tai niiden muodostamien liittojen riippumattomuus muiden valtioiden tai vastaavien liittojen teknologiasta ja regulaatioista. Tähän saatiin merkittävä sysäys, kun Trumpin hallinto määräsi kesäkuussa 2026, ettei Anthropic saanut antaa Fable 5- ja Mythos 5 -mallejaan ulkomaalaisten käyttöön. Kielto koski myös Yhdysvalloissa työskenteleviä ulkomaan kansalaisia, joten Anthropic sulki mallit kokonaan. Kielto oli laaja, mutta väliaikainen. Samanlaisia ennakkotapauksia on kuitenkin useita, suurin osa USA:sta ja Kiinasta.
Digitalisen suvereniteetin tahtotila on siis hyvä, mutta se rajoittaa kehitystä, innovaatiokyvykkyyttä ja resursseja. Erityinen haaste tulee generatiivisen tekoälykehityksen nopeudesta. Kun maailman parhaat resurssit ovat lähes keskittyneet yhteen yksittäiseen yritykseen, miten rakennetaan kilpailukykyinen, suvereeni ympäristö aivan toisaalle? Haastan sen merkityksen. Jos rajoitukset koskevat ainoastaan maailman parhaimpia kielimalleja, kauanko uudella suvereenilla, tyhjästä rakennetulla ympäristöllä kestää päästä samalle tasolle ja mitä se tulee maksamaan?
Mikäli digitalisella suvereniteetilla ei kateta ääritilanteita, sillä on riski jäädä kalliiksi puuhasteluksi, joka jää joko julkisten organisaatioiden omaksi rajoitteeksi tai vuosien myötä häviää kokonaan. Datakeskusten osalta ongelma on vielä ratkaistavissa, mutta generatiivisen tekoälykehityksen osalta tilanne on aivan eri.
Kirjoittaja:
Pete Nieminen
Puheenjohtaja, ICT Leaders Finland
Hallituspartnerien jäsen
IT-ammattilainen ja hallitusosaaja