Mineraaliomavaraisuus on EU:lle strateginen välttämättömyys. Tuontiriippuvuutta on vähennettävä ja omia kierrätys- ja jalostusvalmiuksia vahvistettava. EU:n Critical Raw Materials Act (CRMA) tavoittelee koko arvoketjun rakentamista Eurooppaan ja asettaa konkreettiset tavoitteet vuoteen 2030 mennessä: 25 % kriittisistä materiaaleista tulee olla kierrätettyjä ja 40 % tulisi jalostaa EU:n alueella. Kyse ei ole sääntelyn hienosäädöstä, vaan suunnanmuutoksesta.
Kiertotalous on ainoa realistinen vaihtoehto
Keskustelu mineraaleista pyörii usein sen ympärillä, mistä saadaan lisää. Todellisuudessa meillä lepää valtava, hyödyntämätön varanto: käytetyt IT-laitteet. Pelkästään suomalaisilla on komeroissaan miljoonia tarpeettomia puhelimia. Vaikka kierrätetyt mineraalit aiheuttavat jopa 80 % vähemmän päästöjä kuin neitseelliset, järjestelmä on rakennettu niin, että uusien materiaalien louhinta on usein helpompaa kuin jo olemassa olevan kierrätys.
Uskallammeko muuttaa järjestelmää?
Kiertotalous ei ratkaise mineraalikriisiä hetkessä. Kierrätysmateriaalien määrä ei vielä vastaa kasvavaa kysyntää, laatuvaatimukset ovat tiukkoja ja epäviralliseen kierrätykseen liittyy vakavia riskejä. Mutta nykyisen lineaarisen mallin jatkaminen on vielä huonompi vaihtoehto maapallolla, jolla on rajalliset resurssit.
Tuoreen Atea Sustainability Focus -raportin mukaan tahtotilaa pohjoismaisten IT-ostajien puolelta löytyy: jopa 43 % tutkimuksen vastaajista asettaa mineraalien vastuullisen hankinnan etusijalle hankintapäätöksissään.
EU:n mineraaliomavaraisuus ei synny uusista kaivoksista, vaan paremmasta arvon säilyttämisestä. Siitä, näemmekö käytetyn laitteen jätteenä vai strategisena resurssina. Digitaalinen Eurooppa ei voi rakentua kaivoksille, joita se ei hallitse. Sen täytyy rakentua kiertotaloudelle, jonka se itse omistaa.
Kirjoittaja
Elli Ojala
Sustainability Manager
Atea Finland Oy