Siksi kiinnostavin urakysymys ei enää ole, osaammeko käyttää tekoälyä. Olennaisempi kysymys on, mitä tapahtuu asiantuntijatyölle, kun älykkyydestä tulee vähitellen samanlainen peruskyvykkyys kuin pilvestä, verkoista tai tietokannoista. Jotakin, joka on kaikkialla läsnä, mutta josta ei välttämättä enää puhuta erillisenä teknologiana.
Työn sisäinen rakenne uusiksi
Tekoälyn vaikutus uraan ei näy ensimmäisenä siinä, että kokonaiset ammatit katoavat. Paljon todennäköisempää on, että työn sisäinen rakenne muuttuu. Tehtävät, jotka ennen vaativat paljon tiedon kokoamista, luonnostelua, vertailua tai dokumentointia, voidaan jatkossa tehdä huomattavasti nopeammin. Samalla asiantuntijan arvo siirtyy yhä enemmän siihen, miten hän osaa arvioida lopputulosta, tunnistaa riskit ja tehdä päätöksiä.
IT-alalla tämä muutos on erityisen kiinnostava, koska ala on perinteisesti rakentunut tietyn osaamisvajeen ja tekijäpulan ympärille. On tarvittu ihmisiä, jotka osaavat ohjelmoida, integroida, operoida, ymmärtää arkkitehtuurista ja ratkaista teknisiä ongelmia. Nämä taidot eivät katoa, mutta niiden ympärille syntyy uusi kysymys: kuinka suuri osa rakentamisesta voidaan automatisoida, ja mikä jää ihmisen todelliseksi lisäarvoksi?
Vaihtoehtoja riittää, mutta kuka kantaa vastuun?
Todennäköisesti vastaus löytyy harkinnasta. Generatiivinen tekoäly pystyy tuottamaan vaihtoehtoja lähes rajattomasti. Se ehdottaa arkkitehtuureja, kirjoittaa koodia, tiivistää dokumentteja, analysoi lokiaineistoja ja luonnostelee päätösmateriaaleja. Mutta se ei kanna vastuuta siitä, mikä vaihtoehto valitaan. Se ei ymmärrä organisaation historiaa, poliittista ympäristöä, budjettirajoitteita, hankintalain vaikutuksia tai sitä, millainen ratkaisu on ylläpidettävä vielä viiden vuoden päästä.
Tästä syystä asiantuntijuuden luonne voi muuttua. Aiemmin pitkä kokemus on usein tarkoittanut laajaa teknistä tietopohjaa ja kykyä ratkaista ongelmia, joita muut eivät osaa ratkaista. Tekoälyn aikakaudella uraansa aloittelevan asiantuntijan tuotantokyky voi kasvaa merkittävästi, koska työkalut madaltavat kynnystä päästä kiinni monimutkaisiinkin tehtäviin. Kokeneen asiantuntijan arvo ei tällöin perustu enää pelkästään siihen, että hän tietää enemmän. Se perustuu siihen, että hän osaa arvioida paremmin.
Hyvä asiantuntija ei ole se, joka saa tekoälyltä vastauksen. Hyvä asiantuntija on se, joka huomaa, milloin vastaus on väärä, puutteellinen, riskialtis tai organisatorisesti mahdoton toteuttaa. Tämä korostaa kokemuksen merkitystä uudella tavalla. Hiljainen tieto ei katoa, mutta sen käyttötapa muuttuu.
Rakentamisesta kohti kokonaisuuden johtamista
Toinen merkittävä muutos liittyy IT:n painopisteeseen. Viime vuosikymmeniä on leimannut rakentaminen. On rakennettu järjestelmiä, integraatioita, infrastruktuuria, tietovarastoja ja digitaalisia palveluita. Tekoälyn myötä rakentamisen kustannus laskee monissa tehtävissä. Samalla nousee uudenlainen johtamisen tarve eli kyky määritellä oikeita ongelmia, ohjata automaatiota, hallita riskejä ja varmistaa, että teknologia palvelee organisaation tavoitteita.
Tämä ei tarkoita, että tekninen osaaminen menettäisi arvonsa, päinvastoin. Ilman teknistä ymmärrystä tekoälyn tuottamia ratkaisuja on vaikea arvioida. Mutta pelkkä tekninen osaaminen ei enää riitä samalla tavalla kuin ennen. Arvokkaaksi nousee kyky yhdistää teknologia, toiminta, talous, tietosuoja, turvallisuus ja johtaminen.
Suomessa tämä näkyy erityisesti julkisella sektorilla ja suurissa asiantuntijaorganisaatioissa. Tekoäly ei ole vain tehokkuustyökalu, vaan se kytkeytyy tiedonhallintaan, päätöksentekoon, hankintoihin, vastuisiin ja sääntelyyn. EU:n tekoälysääntely, tietosuoja, tietoturva ja auditointivaatimukset tekevät tekoälyn hallinnasta yhtä tärkeää kuin sen käyttöönotosta. Organisaatioiden on pystyttävä osoittamaan, että tekoälyä käytetään hallitusti, läpinäkyvästi ja tarkoituksenmukaisesti.
Uusi tuottavuuskuilu ja tulevaisuuden menestyjät
Tämä voi synnyttää uuden tuottavuuskuilun organisaatioiden välille. Samat tekoälytyökalut ovat monien saatavilla, mutta niiden vaikutus riippuu siitä, miten organisaatio muuttaa toimintatapojaan. Yksi organisaatio käyttää tekoälyä sähköpostien viimeistelyyn ja muistioiden tiivistämiseen. Toinen rakentaa prosessejaan uudelleen niin, että tekoäly toimii osana työnkulkuja, päätösvalmistelua ja palvelutuotantoa. Näiden kahden organisaation välinen ero voi muutamassa vuodessa kasvaa merkittäväksi.
Uran näkökulmasta tämä tarkoittaa, että tekoälyn aikakauden voittajia eivät välttämättä ole ne, jotka osaavat käyttää uusinta työkalua nopeimmin. Työkalut vaihtuvat. Mallit kehittyvät. Käyttöliittymät muuttuvat. Kestävämpi osaaminen liittyy siihen, että ymmärtää, miten työ muuttuu, kun älykkyys ja tieto eivät ole enää vaikeasti saatavilla olevia resursseja.
Tekoälyn aikakaudella arvokkainta ja harvinaisinta ei välttämättä ole data, analyysi tai vaihtoehtojen määrä. Merkitsevintä ennen kaikkea on kyky kantaa vastuuta ja käyttää punnittua harkintaa. On ymmärrettävä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä, vaikka se olisi teknisesti mahdollista.
Siksi uran kannalta keskeinen kysymys ei ole, että miten opin käyttämään tekoälyä? Se on liian pieni kysymys. Parempi kysymys on, että miten oma asiantuntijuuteni muuttuu maailmassa, jossa osa ajattelusta, tuottamisesta ja analysoinnista on jatkuvasti koneellisesti tuettua?
Tekoäly ei siis korvaa asiantuntijaa. Mutta se muuttaa sen, millainen asiantuntijuus on arvokasta. Tulevaisuudessa vahvoilla ovat ne, jotka osaavat yhdistää teknologisen ymmärryksen, toimialatuntemuksen, päätöksentekokyvyn ja vastuullisen toiminnan. Toisin sanoen ne, jotka eivät pelkästään käytä tekoälyä, vaan osaavat johtaa sen käyttöä osana organisaation arkea. Eli oikeastaan valtakunnassa kaikki ennallaan… ainahan uuden teknologian kanssa ovat pärjänneet juuri samoin teesein: vahvoilla ovat ne, jotka osaavat yhdistää teknologisen ymmärryksen, toimialatuntemuksen, päätöksentekokyvyn ja vastuullisen toiminnan.
Kirjoittaja
Timo Piiparinen
ICT-erityisasiantuntija
Jyväskylän kaupunki